Sunday, March 26, 2017

Valonsäteet






Tänään olemme ihastelleet tätä enenemissä määrin sisätilojakin valtaavaa valon määrää. Aivan ihana, keväinen fiilis.

Kävin nopeasti kauppamatkalla lastenvaatekirpparilla ja sieltä mukaani tarttui tuo alakuvassa oleva poikien lepakkopaita sekä tytön palloleggarit.
En ollutkaan pitkään aikaan käynyt kirpparilla - jotenkin kummastuttaa se, kuinka kallista kaikki olikaan! Eikös kirpparilla pitäisi ihan muutamalla eurolla saada ostoksia tehtyä? Harmillisen vähän pääsen käymään kirppareilla enää nykyisin. Tosin ystävät kantaa meille kassikaupalla omilta muksuiltaan pieneksi jääneitä vaatteita - joten minun kyllä kelpaa kuoria niistä kermat päältä.

Minulla on nyhtöpossu uunissa ja tarkoitus on tehdä hamppareita siitä illemmalla. Ehdin käydä lenkin tässä välissä, joten nyt on mentävä koiran kanssa hieman reippailemaan. 

Sunday, March 19, 2017

Helmireunustettu kaunokainen




Meillä oli lauantaina menoa toiseen kaupunkiin, kun oli kummitytön syntymäpäiväjuhlat. Mikä ihana tekosyy  -  nimittäin, olin katsellut torissa ilmoitusta tästä vanhasta kattolampusta, jossa helmiä ja lasisia pillejä roikkuu kauniisti sen reunoista ja mikä ihmeellisempää, se on täysin ehjä. Näitä joskus tulee vastaan esim. Fidassa tai kirpparilla,  mutta yleensä osa helminauhoista puuttuu. Antiikkikaupoissa hinta on sitten paljon huimaavampi.

Nyt tämä ihanuus roikkuu katosta meidän pienellä kuistilla. Se oli myynnissä paikkakunnalla jossa kummityttöni asuu. Saimme siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla, jos näin voi sanoa - kumpikaan ei ole tosiaan mikään kärpänen! Upea, vanha ja täysin toimiva valaisin. Myyjän mukaan hänen äitinsä on ostanut lampun antiikkikaupasta aikoinaan.

Meidän pieni kuisti onkin ollut jo pari vuotta aika kamalassa kunnossa. Ilman toimivaa tai kaunista valaisinta, ikkuna on aivan likainen ja lattia jatkuvasti rapainen - enkä ole siihen oikein verhojakaan löytänyt enkä lattiamattoa. Se on ollut semmoinen huomenna huomenna  - kohde.
Mutta nyt, kun rapakelit lähtee niin laitan sen kuntoon.

Tästä valaisimesta olikin mukava aloittaa. Viikonloppu meni rennosti ja juhlien. Perjantaina minulla oli jo tupa täynnä naisia vaatekutsujen merkeissä - ja kuohuvan sekä ihanien naposteltavien kera. Parannettiin maailmaa taas hetkinen.
Tänään, kun tässä istun, minulla on vielä kylpytakki päällä ... toki olen siivonnut - ja illalla tarkoitus olisi vielä urheilla. Mutta nyt nautitaan vielä hetki pelkästä hyggeilystä ja hyvästä musiikista kynttilänvalossa kypytakki päällä. Kun pikkuiset on vielä päiväunilla.

Hyvää sunnuntaita ihanat! Ja kovasti kiitos Lindalle, jolta sain perjantaina tämän kauniin keväisen kimpun helmihyasintteja.

Sunday, March 12, 2017

10v. blogi !








Kestättekö hieman rennompaa läppää tänä aamuna? 
Olen blogannut yli kymmenen vuotta. Tätä samaa blogia! Uskokaa tai älkää, sillä olen poistanut muutaman ekan vuoden muistaakseni - koska kuvat katosivat. Käytin silloin Picasaa kuvien säilytykseen ja jotenkin, kun poistin sen ja niin edespäin, katosivat kuvatkin täältä blogista. On niin hassua lukea vanhoja juttuja, tuntuu siltä etten olisi edes kirjoittanut niitä.

Ensin aloitin aika henkilökohtaisilla jutuilla. Kerroin siitä, kuinka haaveilen omasta vanhasta puutalosta.
Muutenkin jutut olivat aika päiväkirjamaisia. Kirjoitin mitä tehtiin ja missä mentiin. Kymmenen vuoden aikana on syntynyt kolme lasta lisää ja otettu myös koirakaveri perheeseen. Ja tosiaan, hankittu tämä ihana vanha puutalo.

Asuminen tässä on ollut leppoisaa. Tosin vähän erilaista kun mitä kuvittelin alkujaan unelmissani. Väitän, että normaali lapsiperhe ilman tukiverkostoja pääkaupunkiseudulla, jossa vanhemmat ovat töissä kahdeksantuntisia ja yli päiviä arkisin (ja viikonloppuisinkin menee lasten harrastuksissa tovi) - ei oikein ennätä suorittaa tätä ihannoimaani tanskalaisen maajussin elämäntapaa. Tai Strömsöillä. Niin monet kerrat olen illan pimetessä jo oikeastaan yöksi haravoinut pihalla syksyisin. En ole ihan joka kesä pystynyt panostamaan pihan kukkaistutuksiin tai edes vaihtamaan kevätkukkia pois ruukuista. 
Tällä hetkellä meillä on vielä pihalla jouluvalot - päällä. Vaikka on maaliskuinen sunnuntaiaamu.

Sisäremontteja olemme joutuneet tekemään ja ollaankin niissä onnistuttu kiireestä huolimatta oikeinkin hyvin.
Mieheni ei silti vieläkään nikkaroi minulle mitään kalusteita tai istuta ulos puita. Kyllä hän vieläkin katselee sohvalla urheilua tai nukkua posottaa vapaa-aikansa, sen vähäisen.

Ja viime Vapun kylppäriremontin jätepuut - niitä ei ole poltettu. Vaan ne kärrätään kohta kaatikselle, koska menetän hermoni rumiin röykkiöihin talon päädyssä. Siellä ne on vettyneet ja voitin vetoni siitä miehelle, että "katsotaas, niin ne on vielä Joulunakin tuolla!" ... olihan ne.

Silti, kaikesta tästä huolimatta minua jaksetaan pyytää sisustusjuttuihin - lehtiin yms. Kuvat yllä on saksalaisesta We love living - lehdestä 2016/1,  jonka vasta nyt sain itselleni.
Tämä yllättää joka kerta - kun en ole sisustanut vuosikausiin yhtään mitään. Täällä näyttää tismalleen samalle kuin vuosi sitten tai kaksi vuotta sitten.
Heitän vaan nämä kamat johonkin ja kaivellaan varastoja, että mikä laitettas kylppärin tasoksi? Ehkä tämä vanha ovi joutaisi?

Oikein hävettää, jos kaverit kyselee sisustusvinkkejä tai kivoja kauppoja kaupungilla. Niin harvoin tulee mitään tosiaan ostettua kotiin. 
Nyt olen keväällä auttamassa kahdessa pienessä sisustusjutussa pitkästä aikaa ja kihisen jo ideoita. Ja kyllä, olen vähän päivittänyt mieltäni sisustuksen suhteen.

Perjantaikimppuni sentään haen joka viikonlopuksi. Nyt se oli ihan vain muutama nätti leinikki sekä kukkainen oksa. Ihana ja herkkä!

Mukavaa sunnuntaita ja hyvää synttäriä minun jo kymmenen vuotta vanhalle blogilleni. Tavallaan tämmöiselle talopäiväkirjalleni.

Sunday, March 5, 2017

Kaksostenpäivä




Piti laittaa silloin kaksostenpäivänä postausta tulemaan mutta jonnekin se taas jäi jumittamaan keskeneräiseksi. Päätin kuitenkin nyt julkaista.

Meillä asustaa nykyään kaksi aika veikeää kaverusta - kuten kuvasta näette - mihin tämä aika katoaa? Ne maitoa jatkuvasti imevät kääryleet, jotka kapaloimme samaan pinnasänkyyn keskenään ovat jo 2v.5kk. päiväkotilaisia, reippaita tyyppejä, joilla on hyvinkin oma just omanlaisensa tahto kaksosuudesta huolimatta - sekä vahvat mielipiteet.

Nämä kaksi ihanaa pientä kaverusta ovat aika (lue: todella) vilkkaita, parhaita kavereita keskenään ja keksivät mitä ihmeellisempiä tarinoita ja leikkejä. Vinskillä on sydämensulatus jo hallussa: "minulla on ollut äitiä ikävä", tämä kerrotaan joka päivä syliin juosten, jos jostain tulen. Vaikkapa ihan vaan lenkiltä.

Toisen kanssa jaetaan tappelut, duplolegolla päähän ja silleen ja myös painit jotka päättyvät aina alle jäävän itkuun. Mutta myös ne hellyyttävät parhaat kikatukset ja iltariehat.

Mä luulen, että kaikesta väsyneestä arjesta huolimatta kaksosten äitinä oleminen on aika supersiistiä.
Ihan mahtavaa, että niitä olikin silloin siellä vatsassa kaksi tykyttävää sydäntä. Ja näillä kahdella tulee olemaan vielä niin hauskaa yhdessä sillä kyllä - heillä on vahva tarve olla kahdestaan ja kaksosuuden side.