Sunday, May 14, 2017

Kivaa kaupungilla ja muuta jupinaa










 Toivottavasti kaikki me ihanat äidit olemme saaneet aamupalan, aamulehden ja kukkakimpun sänkyyn. Kaiken tämän lisäksi kävi hyvä flaksi siinäkin, että lapset lähtivät puistoon isin kanssa ja saan haahuilla aamun täällä kotona kylpytakissa, miettien syntyjä syviä ja varsinkin sitä mitä teen seuraavaksi. Olisin jäänyt nukkumaan, torkahdinkin uudestaan mutta sitten päätin nousta venytellen ylös. Voisin nukkua ja nukkua ja nukkua. Niin paljon univelkaa. Loputa kuitenkin piristyin kun tajusin, että nyt olisi hyvä hetki kirjoittaa blogia ja ladata kuvia kameralta koneelle.

 Tuosta nousemisesta vielä sen verran, että mitä enemmän tässä tulee ikää sitä vaikeampaa nouseminen on. Nuorena sitä vaan pomppasi ylös sängystä - nyt on kroppa ihan jäässä ja jumissa ja pitää venytellä, ehkä saada suonenvetokin jalkaan ja sitten kinkata milloin kipeällä lonkalla ja milloin kipeillä jalkapohjilla heti veskiin. On tämä vaikeaa ja valitusta tämä elämä.

 Viime viikonloppuna meillä olikin tupa täynnä taas vieraita, kun pidimme äidin muistojuhlan täällä meillä. Laitoin ruokaa ja jälkkäriä (ja sisko toi ihanan juustokakun) äidin sisaruksille, ja isäni sekä siskoni perhe olivat täällä myös. Syötiin hyvin, katseltiin vanhoja ihania kuvia äidistä ja muisteltiin häntä. Pystyin heittämään mielessäni lopulliset hyvästit ja asia tuli todeksi. Nyt on hassu olo, koska onhan eka äitienpäivä ilman omaa äitiä - meillä ei ollut mitään perinteitä tälle päivälle, mutta soiteltiin ja laitettiin kyllä onnittelua kortissa lasten kanssa. En ole ehtinyt blogille kaiken tämän keskellä edes ajatusta suoda.

 Eilen raahasin koko porukan aivan mielettömän ihanaan Luonnontieteelliseen museoon kaupungille. Kävimme myös lelukaupassa ihmettelemässä kaikenlaisia härveleitä ja leluja ja sitten hampurilaisilla. Semmoinen kepeesti neljän tunnin reissu.Olimme autolla, eikä meillä ollut rattaita. Kaksoset jaksoivatkin ihan hyvin koko reissun kävellä ihan omilla jaloillaan! Alva lopuksi tahtoi syliin, mutta Vinski oli todellinen yllättäjä ja tallusteli keskustan katuja lippis päässä suvereenisti. En ole käynyt kaupungilla paljoakaan heidän kanssaan, koska ovat tosiaan äärettömän vilkkaita ja vaativia tapauksia ja mulla on vaan loppunut kädet kesken yksin jo kauppareissulla. Tästä on turha edes yrittää kertoa muille kuin monikkoäideile. No tiedätte tekin ihan varmasti tunteen, te joilla on paljon pieniä lapsia pienellä ikäerolla. Mutta nyt kun alkavat kasvaa ja heidän kanssaan voi jopa keskustella ennakoivasti, että nyt mennään museoon ja siellä pitää käyttäytyä hyvin, eikä saa juosta eikä koskea mihinkään ... niinpä niin. Mutta hyvin meni ja oli oikein kiva päivä. Tämän jälkeen mietin, että vaikuttaisikohan uniin ja nukkuisivat hyvin, koska olivat ihan poikki illalla. Mutta ei. Kyllä se taas heräilyksi meni. Pikkusen on nuhaa taas niin sekin tietenkin vaikutti.
Mutta tämänkin takia olisin halunnut jäädä lojumaan ja nukkumaan vielä zzzz.

 Museokuvin toivottelen kaikille meille äideille aivan ihanaa aurinkoista päivää ja tehdään tänään semmosia juttuja, jotka saavat meidät iloiselle päälle. Itse menen puutarhakauppaan sekä illalla jumppaan. Palailen heti huomenna blogin pariin koska käynnistän pienen arvonnan. Pysykää mukana! 

2 comments:

  1. Heippa!

    Minä toivon ihan koko sydämestäni teille, että kaksosenne alkaisivat nukkumaan ihan koko yön läpi :-) Kyllä se uni vaan on niin tärkeää ja olo totta kai aivan erilainen aamuisin kun on saanut nukuttua tauotta. Nuo krempat - ne kyllä vaan tuppaavat lisääntyä iän mukana, sanoo sellainen, jolla aina vähän väliä jokin kohta kropassa vaivailee ;-)

    Ihania olivat museossa otetut kuvat - niin suloisia ovat nuo lapsukaisesi <3

    Mukavaa alkavaa viikkoa <3

    Terveisin, Johanna

    ReplyDelete
    Replies
    1. :) Kiitos ihanasta kommentistasi! Joo, itsekin sitä toivon. Olen nykyisin aivan tööt ja rikki koko ajan. Tässä on jo kaksi vuotta ja risat heräilty joka yö monen monta kertaa.

      Delete