Sunday, March 5, 2017

Kaksostenpäivä




Piti laittaa silloin kaksostenpäivänä postausta tulemaan mutta jonnekin se taas jäi jumittamaan keskeneräiseksi. Päätin kuitenkin nyt julkaista.

Meillä asustaa nykyään kaksi aika veikeää kaverusta - kuten kuvasta näette - mihin tämä aika katoaa? Ne maitoa jatkuvasti imevät kääryleet, jotka kapaloimme samaan pinnasänkyyn keskenään ovat jo 2v.5kk. päiväkotilaisia, reippaita tyyppejä, joilla on hyvinkin oma just omanlaisensa tahto kaksosuudesta huolimatta - sekä vahvat mielipiteet.

Nämä kaksi ihanaa pientä kaverusta ovat aika (lue: todella) vilkkaita, parhaita kavereita keskenään ja keksivät mitä ihmeellisempiä tarinoita ja leikkejä. Vinskillä on sydämensulatus jo hallussa: "minulla on ollut äitiä ikävä", tämä kerrotaan joka päivä syliin juosten, jos jostain tulen. Vaikkapa ihan vaan lenkiltä.

Toisen kanssa jaetaan tappelut, duplolegolla päähän ja silleen ja myös painit jotka päättyvät aina alle jäävän itkuun. Mutta myös ne hellyyttävät parhaat kikatukset ja iltariehat.

Mä luulen, että kaikesta väsyneestä arjesta huolimatta kaksosten äitinä oleminen on aika supersiistiä.
Ihan mahtavaa, että niitä olikin silloin siellä vatsassa kaksi tykyttävää sydäntä. Ja näillä kahdella tulee olemaan vielä niin hauskaa yhdessä sillä kyllä - heillä on vahva tarve olla kahdestaan ja kaksosuuden side.

2 comments:

  1. Voi miten he ovat jo isoja :) Ihanan veikeät ilmeet...

    ReplyDelete
  2. Kyllä kaksosten äitinä on todella supersiistiä! Se on rankkaa, mutta kyllä se niin paljon palkitseekin. Kaksosilla on aina kaveri toisessa, ei tarvita kavereita kylään, kun se oma rakkain kaveri jo siellä odottaa. Tosin riidatkin ovat kyllä rankimpia kaksosilla. Meillä kun ovat identtiset, niin edelleen aikuisenakin toisen paha olo näkyy myös toisessa. Hän ei vain yleensä silloin osaa selittää mistä se johtuu. Myös kiintymys toiseen on rankkaa. Toisen löytäessä jonkinasteisen tyttöystävän, toinen on mustasukkainen menetetystä ajasta ja elää jatkuvassa hylkäämisen pelossa. Se on todella rankkaa. Alun perin eri ammatit ovat lopulta päätyneet samaan. Elän toivossa, että myös asuminen olisi jossain vaiheessa yhteistä, jotta elämä heillä olisi helpompaa. Mutta toivon myös, että kun tulee aikaa perustaa perhettä, he osaavat päästä toisistaan irti ja uskovat, ettei se puoliso kuitenkaan vie heidän paikkaansa. Sitähän ei voi kaksoselta kukaan viedä.
    Ihania päiviä kaksosperheeseen!

    ReplyDelete