Monday, February 20, 2017

Korpikuusen kannon alla on trollipeikon koti ...





Ilahduimme kovasti, kun saimme kotiin pienen paketin Egmont kustantamosta. He kyselivät blogini kautta, saattaisivatko lapset pitää uudesta Trolls - lehdestä ja puuhakirjoista. Varmaan alakoululaisille suunnattu - mutta meillä nämä reippaasti kaksivuotiaat ottivat trollit haltuun heti, kun paketti avautui. Iloa ja juttua pienistä peikoista riitti iltapäiväksi. Niitä ihmeteltiin ja kurkittiin sivuilta uudestaan ja uudestaan.

Autoimme Lotan kanssa kaksosia värittämään ja lueskelimme tarinoita. Näillä kahdella mielikuvitusleikit tulee jo vahvasti kehiin ja nimenomaan kaikki peikot ja menninkäiset kiinnostelee.

Päiväkodissa lukevat lapsille satuja ennen päiväunia ja siitä jää aina jännät kohdat kaksosilla ainakin mieleen - koska kotona sitten leikitään susia ja metsästäjää ja mitä milloinkin, hurjaa lohikäärmettä. Uusi sanoja tulee koko ajan lisää ja molemmat osaavat jo puhua. Pojasta on (onko hyvä vai paha? Ainakin ihana!) kehkeytynyt kunnon mammanpoika ja tämä mamma ainakin on sulaa vahaa, kun hän joka päivä kertoo, että on ollut äitiä tahassa ikävä ja tulee halaamaan. Niin ihanaltahan se tuntuu. Pieni poski omaa vasten.




Otin pienen kuvakoosteen Instagramin puolelta. Tulkaahan ihmeessä sinne seuraamaan! Päivittelen sitä useammin kuin tätä blogia. Vaikka en ole tätäkään jättämässä - en tietenkään! Odottelen vaan kesää tai edes kevättä. Silloin aina inspiroidun enemmän kuvien ja sisustusjuttujenkin suhteen (www.instagram.com/niinanunelmia/)


ps. muistin juuri, että minulta kysyttiin peliohjetta Velho-peliin. Se löytyy kyllä! Laitan sen tänne pian! (kyseessä yksi kirppislöytöpeli, lukijalla oli siihen ohjeet hukassa)

3 comments:

  1. Voi miten kaksoset ovat kasvaneet siitä kun näin heidät joulukuussa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. :) Meidän pitäisi taas nähdä, Marjo :)

      Delete
  2. Hassu juttu, meilläkin poika on ihan mammanpoika, kun taas isosiskonsa ei ole koskaan ollut samalla tavalla äidin perään. Tosiaan kyllä ihanaa, kun pienet kädet tulevat halaamaan ja poski painautuu poskea vasten, mutta välillä kyllä toivoisi, että esim. äidin poissaolo nukkumaanmenoaikaan ei aiheuttaisi aina niin suurta kriisiä.

    ReplyDelete