Kaksoset kasvaa ja elämä helpottaa pikkuhiljaa. Jes! Muutamana yönä ollaan nukuttukin jo todella hyvin - omissa sängyissä ja hipihiljaa. Toisina iltoina ja öinä on vielä rumba jäljellä. Mutta voin kertoa (tiedän, että samassa veneessä olevia seuraajia on), että nyt kun ikää on 2v1kk ja risat ... on nämä kaksi palleroa mitä ihastuttavimmassa iässä kertakaikkiaan.
Ja kun on se kaveri aina mukana ja nauru raikaa heidän kahden välillään - on sitä vaan ihana seurata.
Alva jo puhelee monenkin lauseen juttuja ja osaa kertoa omia tuntemuksiaan - mikä itkettää ja mitä tapahtui. Vinski ei vielä osaa kun muutaman sanan vain. Hänellä on muita keinoja millä ilmaista itseään. Esimerkiksi hänen eleet ja ilmeensä ovat niin mainioita.
Päiväkodissa menee hienosti! Yllättävintä lähinnä on ollut se, että kahden lapsen päiväkotimaksut on aika suuria. Meillä kun ei koskaan kahta ole kerralla siellä ollutkaan.
Työn ja perhe-elämän sovittaminen on mennyt yllättävän hyvin. Vaikka öisin tulee vieläkin satunnaisesti ja useinkin valvottua, liikkeelle lähtö aamuvarhain ei tuota minulle ongelmia. Unihiekka karisee silmistä siinä vaiheessa, kun varttia vailla kuusi vien koiran lenkille. Hieman ennen seitsemää starttaan fillarin kohti keskustaa. Muut vielä nukkuvat tässä vaiheessa kun lähden. Mies vie aina kaksikon tarhaan ja laittaa tokaluokkalaisen koulumatkalle. Tästä osaan kyllä nauttia. Muistan itse, millaista tuskaa oli aina esimerkiksi toppakamojen saanti kaksosille. Toinen riisuu sitä mukaan, kun saat toiselle päälle, ja sitten on jo jommalla kummalla kakka housussa ja ei kun uudestaan ... siinä vaaditaan lehmän hermot ja kunnon aikataulun. Eli runsaasti varattua aikaa - kiireessä ei kaksosten kanssa oikein pärjää. Yllättyy, jos pääsee ajoissa tai jopa etuajassa jonnekin.
Mietin tässä, että en ole kyllä sitten keväällä valmistuneen kylppäriremontin toteuttanut mitään sisustusjuttuja. En mitään. Kuistille pitäisi saada joku pieni, vanha kattovalaisin. Sitä voisin ruveta etsimään jostain. Ja kynttilävarastot pitää täyttää syksyä varten.
