Kun asuu näin kauniissa vanhassa talossa, keskellä pientaloaluetta, koen velvollisuudekseni hoitaa pihaa. En tahdo, että se mitä näkyy naapureille tai tielle, on epämääräinen sotkuinen piha ja ränsistynyt ulkoasu. Haravoin, kannan lelut paikoilleen, pidän kukkaistutukset nätteinä. Ulkoruukkuihin pitäisikin hankkia kanervat ja muut syksyn kasvit. Olen hieman myöhässä, kun on ollut hoppua muuten elämässä. Halloweeniksi kaiverramme aitoja kurpitsalyhtyjä taas.
Talon julkisivusta ja katosta tuli siistit - toissa kesäisen hurrrrjan aherruksemme ansiosta. Kadunpuolen laudoituksen alaosa on vain sieltä täältä paikkamaalattu (siis talon toinen puoli, ei näy kuvissa) ja se loistaa todella rumana. Mietimme miehen kanssa, että sen maalaamme ensi kesällä kokonaan. Mua varoitettiin paikkamaalaamisesta töissä, mutta en uskonut.
Piti kokea itse. Ei tuu siistiä. Uusi maali ei ole liituuntunut, vaan loistaa sieltä seasta.
Talon kunnossapito on kovaa hommaa. Piha on suuri. Talvella lumityöt ja kyllä, katolle pitää kiivetä pudottelemaan lumet pois taitoksista. Pian pitäisi uudet puuntaimet suojata nakertajilta. Sipulit kaivaa maahan. Yksi vanha kuusi pitäisi kaataa pois. Ja tilalle istuttaa jotakin muuta, omenapuu ehkä?
Pihahommia teemme naapurien kanssa ja sitten ihan itsekseen.
Tällä hetkellä meillä taitaa olla enemmän aikaa pihahommille kuin naapurissa. Mutta joskus sitten toisinpäin.
Haravoidessa mietinkin juuri sitä, että tässä asuminen on jatkuvaa työtä. Aina on jotakin. Rahaa palaa. Saa kyllä vetää lonkkaakin, mutta ... on se ihan eri homma asua kerrostalossa tai vaikkapa uudessa omakotitalossa.Siivoaminenkin on ihan eri luokkaa.
On yläkerta ja alakerta. Koko ajan saa olla juoksemassa portaita edestakas.
Lämmitystä täytyy miettiä. Uunilla ollaan vielä menty kivasti. Sähköpatterit tulee kuvioihin sitten talvella. Muuten, vedetään vaan lisää vaatetta päälle jos alkaa puistattaa.
Lyhythihaisella paidalla en ole kolmeen talveen täällä hillunut enkä nytkään. Pyjama ja villatakki. Mutta joo, kyllä ne nousee , sähkölaskut talvisin moneen sataan. Mutta onneksi uunin avulla ollaan saatu laskua alemmas.
Toinen kakluuni olisi vielä korjattava.
Etsi ero kuvien välillä !
Tässä ! Haravoinnin tulos.
Kukas se siellä ikkunassa seuraa? Vilppua ei voi pitää ulkona jos haravoi. Koska se ei jätä haravaa IKINÄ rauhaan, ja roikkuu siinä kiinni. Hah. Huoh. Vaikka olen kuinka yrittänyt kouluttaa, ei. Haravaa on yritettävä kiinni. Ja siinä on roikuttava.
Nyt täytyy käydä napsasemassa Malvan siemenkotia sisälle kuivumaan. Heitän siemenet sitten keväällä maahan. Malva on yksi suosikkikukkani.
Mukavaa viikonloppua. Jatkan uunin lämmitystä. Heipat!