Oi, mikä Juhannus!

Vilskettä oli! Lapsilla paljon kavereita. Aikuisilla myös (jee, kiitos A& H !!). Kerrankin tilaa majoittaa. Parhaimmillaan meitä taisi olla kaksitoista plus koira mutta yhdeksän ja koiruli oli se, millä mentiin sitten.

Jotkut ötökät olivat iskeneet retiisisatooni. Muutama saatiin ja muutama on vielä maassa. Aika monessa oli ötökänreikiä ja lehdet oli syöty (KÄÄK!) reikäisiksi. Nämä, jotka säästyivät öttiäisiltä, maistuivat salaatissa. Mun pionit kukkii!

Saunasta uimaan pieneen ilmalla täytettävään altaaseen. Hitsi sitä riemua! Isotkin pojat heiluivat nakuina muiden lasten kanssa (upeaa, kun ovat muka jo NIIN isoja ja kaikki on aina NIIN TYLSÄÄ), juoksivat kilpaa ja olivat vesisotaa. Nauroin ihan kippurassa. Kuvasinkin, mutta ne kuvat on ihan omaan albumiin.

Lauantaina oli ihana ilma. Aurinko paistoi. Lötkötimme ulkona ja palvoimme aurinkoa. KOKO PÄIVÄN. Ja illan. Yöhön saakka.

Perjantaina oli surkeampi sää mutta eipä hätää -kannoimme pöydän vanhan vaahteran alle suojaan sateelta, varjo auki ja niin vain ruokailimme ulkona. Ruoka maistuu ulkona aina tuplasti paremmalta. Maha pömpöttää yhä grilliruuasta, juomasta ... kaikesta ihanasta.

Seura oli niin mukavaa perjantaista sunnuntai iltaan saakka että vähän tuli ikävä sitä kommuunielämää, kun ystäväpariskunta lapsineen ja koirineen kaartoi pihasta pois. Onneksi eivät asu kaukana!

Kyllä oli niin nastaa !

Rautasänky sohvana alhaallakin

Tämä kaunokainen, vanha rautasänky on lainassa meillä. Varavuoteena, löhöpaikkana. Olohuoneessa. Siihen vaan laitettiin ja siinä saa olla. Tänään siinä jo joku nukkuu.

Grilliherkut odottaa tekijäänsä joten ... korkataan kuohuva ja laitetaan essu päälle.

Ihanaa Juhannusta kaikille !

*

Jotain edes oon saanut aikaiseksi ...

Yläkerran aulan ikkunoiden laskosverhot teetti mulla ihan hirvittävästi päänvaivaa. Olin jo päättänyt, että haluan Linumin raitakangasta -jossain muodossa. Tai Himlan. Aika koitti ja päätin mennä valitsemaan.

Kiiruhdin vanhat laskosverhot (edellisen omistajan) kainalossa ensin pieneen ompelimoon, johon olin soittanut etukäteen ja jossa heidän nettisivujensa mukaan löytyy hyvät kangasvalikoimat ennestään ja tilauskankaissakin kaikenlaista ihanaa. Ei sitten löytynytkään mitään. Enkä saanut kunnolla palvelua. Mistään ei tiedetty mitään, kun omistaja ei ollutkaan paikalla (tänne ei siis puhelintiedustelujeni perusteella tarvinnut varata aikaa), eikä kangasmalleja ollut pahemmin mitä näyttää. Himlasta ei tietoa eikä raitakankaitakaan löytynyt laskareita varten (kivoja patjaraitoja oli, muttei sopivaa matskua). Mutistiin, että netissä saattaa olla vanhaa tietoa. Suivaantuneena tästä, otin oman M taksini paikalle ja ajoimme keskustaan. Hitot pikkupuotien kannattamisesta jos kerran tuo oli mitä sain. Soitin verhokiihkoissani Stockan sisustuskangasosastolle. Ei tarvitse varata aikaa ja ei kun menoksi siihen suuntaan verhot kainalossa vipottaen. Lotta mukana ja mies kanssa. Kaikki kiukkuisia ja nälkäisiä. Suoraan duunista ja tarhasta.

Sitten se tapahtui. En osannut päättää. Linumin raidoista mikään ei käynyt väriensä puolesta. Harmaaraitanen joo, mutta sitten aloin pelätä. Jos tulee liian "täysi". Jos aulasta tulee sekaisen oloinen. Kamani on kaikki aika erikoisia ja aulaa sanelee lintutapetti. Minkä valitsisin? Vaikea, vaikea juttu.

Pähkäilin ja tuumailin. Mistään ei tullutkaan sitä fiilistä, että toi! (Minulla on usein se fiilis sisutusjuttujen kanssa, semmonen ahaa elämys ja toi se on!)

Päädyin Linumin YKSIVÄRISEEN kankaaseen. Kankaan väri on aika lähellä meidän seinän sävyä. Muistaakseni kuosin nimi oli Annabel (100% puuvillaa). Siitä laitoin tekoon kahdet laskosverhot mekanismeilla. Kangas ei ole niinkään kallista vaan työ + (ne perhanan) mekanismit.

Meillä ois ollut vanhat mekanismit kyllä tallessa (juurikin nämä ed. omistajan laskarit) mutta mun armaani oli rikkonut ne repiessään verhoja pois seinästä rempan tieltä. Miehet ...

Uudethan kyllä maksaa. Onneksi mies oli kuin olikin mukana ... paljastui tämä seikka että ne on rikki. Muuten oisi vaan vaihdettu kangas niihin vanhoihin ja sitten kotona lyöty päätä seinään, kun eivät toimikaan, kiinnitysraudat rikki (ja näitä ei saanut enää varaosina mistään).

Ja saa kyllä maksaa ne mekanismit. GRRRRRRRRR!

Mutta hei, nyt on verhot tilauksessa ja teossa. Saan ne elokuuksi.

Ja tämän asian voi vetää yli TO DO-remppalistalta.

Kuva ylinnä on Lotan huoneesta ja niitä Kristan nappaamia. Mun kamera on lataamatta ja jossain, missä lie. Kuviakin saatte taas sitten joskus, lupaan!

Ja sitten, mulla on taas ilmestynyt tuonne alakertaan yks juttu josta juttua tulossa. Ihan mahdoton romunkerääjä kyllä oon, minkäs teet.

Suppusuu, sottasuu

Joo! Mä ihan oikeasti yritän olla prinsessa ! Katsokaan nyt, rannekoru ja kaikkea! Ettekö usko ? Olen mä prinsessa ja kaikkea.

Lotta on sottasuu, takkutukka. Likanuttu, eriparisukka. Mieluiten paljain jaloin. Ja limapusuin, halein höystettynä.

Turha laittaa päähän rusettia tai pikku ponihäntää. Ei käy. Ihan turha haaveksia siitä, että harjaisi tukan tai pesisi hampaat.

Kaukana on Lady Lotta, vaikka äiti yrittääkin.

Vanhemmilla tänään kihlajaispäivä ja äiti sai lahjaksi kirsikkapuun. Isi istutti sen just. Pieni iltapuhde.

Tarraleikkejä

Sisustustarroilla hieman kesää ja uimakoppitunnelmaa yläkerran aulan kylpyhuoneen oveen. Olikohan tämä sitten se minun sadetanssini ... sillä tästä vähän aikaa ja taivas veti tummaksi, ja alkoi sataa.

Lopputulos - hauska, etten sanoisi!

Kesäflunssa on pureutunut minuun. Noh, onneksi nyt eikä Juhannuksena.

Mies käski eilen illalla laatia listan tekemättömistä jutuista liittyen sisäremonttiin.

Pakersin sen juuri kokoon ja kohtia kertyi 22 kappaletta.

Tähän hätään. Olen varma että niitä vielä putkahtelee mieleen enemmänkin. Siinä on listojen maalaamista, tapeointia, valokatkaisijoiden laittamista, lamppujen kytkentää, maalaamista ja sellaista.

Flunssassa juon aina teetä vaikka muutoin suosin kahvia. Helpottaa kun kuuma tee soljuu kurkusta alas. Juttu taas rimpsuilee mihin sattuu. En pysy koossa eikä ajatuskaan.

Tarrat ja kaikkea muutakin ihanaa täältä.

Moi , minulta on kysytty pienen vaaleanpunaisen jakkaran maalin värikoodia ja se on NCS S 1050-R10B. Kiiltävänä. Maalina olen käyttänyt Tikkurilan Helmi-kalustemaalia joka on mielestäni hyvä työstää -mutta nämä on kaikki makuasioita. Maalasin jakkaran kahteen kertaan.
Yläkerran aulan seinän maalin värikoodia on kysytty myös. Laitan tiedon, kunhan tässä (pian, lupaan sen!) ennätän sen katsoa. Se taitaa olla muistilapulla toisen kalenterini välissä. On vähän hujanhajan tieto kuin hajamielisellä proffessorilla... laitan koodin vaikkapa tähän kommenttina.

Mun aakkoset

(siis äidin, ei Lotan, vaikka kuva onkin tytöstä)

A aurinko. Rakastan lämmintä säätä ja aurinkoa yli kaiken.

B Böbi. Bobby Lasley (smackdown ottelija), Clufna, Cluxna, Doktor, Lotti, Helmut Lotti, Helmut Lottinen, Bömbi, Uppi, Silke, Lotteri, Cristoffer Bobi, KB, Bonbon ...

kaikki nämä lempinimet on Verneri keksinyt Lotalle. Nykyään käytössä on nimi Bömbi.

C celsius. Kun menee miinukselle inhoan.

D -vitamiinitipat jää aina antamatta Lotalle. En vaan muista. Pirskatti vie! Tänäänkään ei otettu.

E ei. Pitäisi opetella sanomaan. Mutta kun oon liian kiltti.

F Felix-ketsuppi! Mun mies tunkee ketsuppia ihan jokaiseen ruokaan. Siitä huolimatta mitä ruokaa se on, sopiiko siihen ketsuppi vai ei ja kuinka se on maustettu. Ihan sama, kun ketsupin maku peittää alle kaiken muun. Aito, esanssinen makuelämys! Aina jääkaapissa vaikka se muutoin olisikin tyhjä.

G granaattiomena. Olen allergisoitunut omenoille aikuisiällä. Paistoksissa menee ja mehuna. Muutoin alkaa suuta kutittaa ja silmiä, ja nekku vuotaa, aivastuttaa.

H hiiri. Meillä on hiirihälytin, tai mikä se nyt onkaan, tuottamassa korkeita ääniä hiirille niin että niiden pitäisi pysyä poissa. Iiks!

I ihana. Käytän paljon sanaa ihana.

J jäätelö. Ben & Jerrys strawberry cheesecake .... naaaam. Paras jätskilaatu on mangomeloni. Vernerin mielestä paras jätski on Daimtuutti.

K kynttilä. Polttelen kynttilöitä kesät talvet. Aina varastossa. Nyt hieman hirvittää kun täällä puutalossa hillun ja sytyttelen kynttilöitä.

L Lotta Selma Loviisa. Ihana ihana ihana. Hyvä että tuli tehtyä meidän perheeseen tämä hurmaava tyttö.

M minä rakastan sinua.

N Niina. Haluaisin, että nimeni kirjoitettaisiin Nina. Eikä Niina. Niin tylsää. Niin tavallista. Plääh.

o ohjaustanko. Fillarissa. Kuljen pyörällä töihin päivittäin, jumppaan, kauppaan, postiin, tarhalle. Ohjaustankoni natisee ja nitisee. Pitäs kiristää.

P pikkuinen. Pikkuiset lapseni. On ihanaa kun on pikkuisia lapsia kotona. Ihan kun pieniä tonttuja.

Q ravintola kuukuu Töölössä. Siellä oon käyny. Muuta ei tule mieleen.

R rakas rakas.

S suukko päivässä monesti kiitos. Lotta suukottaa hauskasti. Suu ihan ammollaan. Kuolaten. Halien.

T työ. Tärkeä. Tarvitsen työtä. Minua ei ole luotu kotiäidiksi. En voisi kuvitella elämää ilman töitä. Aamulla ankeaa lähteä mutta kyllä se siitä aina iloksi muuttuu.

U uiminen. Uusi vanha harrastukseni jonka aktivoin odotusaikana. Nyt ollaan uitu perheen kanssa ahkerasti talvella Mäkelänrinteessä ja odotan korkkaavani maauimalakauden Kumpulassa piakkoin. Tapanani on uida aina 1 kilometri, ja sitten on aika remuta lasten kanssa pienissä altaissa. Koko kroppa kiittää seuraavana päivänä.

V Verneri. Esikoinen ja rakkain rakkain rakkain. Suuria tunteita.

Ihana poika mutta kukapa ei omastaan sanoisi näin. Tulen tekemään kaikkeni että Verneri saa elää ihanaa, huoletonta lapsuutta. Rajojen sisällä. Rakkaitten ympäröimänä.

W Weemon sentäs en kyllä keksi mitään tähän.

X Xerxes. Meidän luokalla oli sen niminen tyyppi joskus -no ei ollut. Hitsi, en keksi tähänkään mitään!

Y yläkerta. Olen niin tyytyväinen meidän yläkertaan ! Todellakin, onnistuin siinä mitä päässäni kuvittelin. Keksin eilen, mitä aulan toiseen päähän tulee ja millaisia kalusteita alan sinne etsiä. Paria kappaletta.

Z kohta menen suihkuun ja sen jälkeen alan vetää zzzzzz. Huomenna piiiitkä työpäivä edessä.

Å Åke. En tunne mutta voisin tuntea.

Ä äiti. Haluan ja pyrin olemaan lapsilleni maailman paras äiti. En tee niitä virheitä joita oma äitini teki. Tähän saakka on mennyt ihan hyvin. Tsempit, että menee hyvin koko loppuelämäni ajan.

Ö öitä.

Mun pikku cowboy on jo iso

Kuinka aikaisin sitä oikein tulisi alkaa järjestelemään synttäreitä ettei tulisi kiire?

Ja enhän minä mitään kunnon kuvia ehtinyt ottaa... Täysi työ emännöidä kekkereitä ja hoitaa tarjoilut. Kolmelta tuli ekat vieraat niin minulla oli kaikki vielä ihan kesken.

Laiska emäntä tosin kävi aamuvarhain hakemassa kaikki sörsselit Stockan Herkusta. Kerrankos sitä, kymmenen täytetään. Ajattelin, että pääsen helpolla. Helpommalla pääsin kyllä mutta olihan tuota puuhaa.

Verneriä lahjottiinkin. Rahalla. Vaatteilla. Uudella X-box pelillä, kirjoilla, sarjiksilla. Poikien jutuilla.

Mutta kyllä mä mielessäni mietin, että oisko viimeset synttärit. Niin iso poika. Ettei kuulemma tarttis mitään.

Oli ihan ihanaa ja jännittävää esitellä taloa. Osa tykkäs ja osa oli silleen, että onhan tämä, erilainen.

Huomenna ...

Pidämme juhlat Vernerille joka täyttää 10 vuotta. Palaan ensi viikolla ja mukanani toivottavasti paljon kuvia juhlista. Sankarista ei niinkään enää kuvia saa, enkä saa hänen mielestään kuvia enää blogiin laittaa. Kunnioitan tätä. Tunnelmaa saan kuvata kuitenkin ;)

Kuvassa on pikkusisko.

Kysyin Verneriltä, muistaako hän, minä päivänä on syntynyt. Verneri sanoi 8.6.

Ihan oikein. Kysyin Lotalta: tiedätkö Lotta koska sinulla on synttärit?

-JOOOOOOO!

-No , koska ?

- LOTTA!

:)

Oi, pieni pöytäni

Muutettiin kolmiosta isoon taloon. Hankinnat: Vernerille koulupöytä, yksi nojatuoli äitienpäivänä alakertaan ja senkki (kaappi) yläkerran telkkarin ja pelikonsolin alle (Huutonetistä keväällä).

Mitään muuta huonekaluja me ei olla tänne ostettu. Siitä voi päätellä, että meillä on varastot pullistelleet tavaraa. Ja vanha koti. Kolmio. Oli aika_täynnä_tavaraa.

Viime viikon perjantaina sain kuitenkin tämän "kotiin".

Pieni kirjoituspöytä toimittaa tätä bloggailupaikkaa meidän makuuhuoneessamme.

Yksinkertaisesti se meni niin, että kun näin pöydän, se oli pakko saada. Ja mies pyöritteli silmiään ja pudisteli päätään.

Yksi parhaista jutuista joita olen hankkinut. Nämä sorvatut jalat. Kauniit. Ekoissa hurjissa visioissa olisin sutinut pöydän mintunvihreällä maalilla. Annan olla näin. En raaski maalata.

Eteisen vaatekaapin muodonmuutos

En malta millään olla koneella ja bloggailla kun on kaikenlaista pientä laiteltavaa jatkuvasti. Takaraivossa kuitenkin jyskyttää, että päivittää pitää. Eli pieni juttu tässä.

Kuvassa on kaappi, jonka entinen omistaja jätti meille eteiseen. Aluksi en pitänyt kaapista YHTÄÄN. Ajattelin, että se näyttää paikkaan liian "tungetulta". Että siihen pitäisi saada sirompi vaatekaappi. Joku kiva pieni kapoinen ja vanha.

No, me vähän tehtiin muutoksia ja nyt. Pidän siitä paljon! Ja sinne mahtuu hirveesti tavaraa sisälle. Ihana oikeastaan ! Maalattiin ja vaihdettiin vetimet. Turkoosit nupit.

Kaappia on vaan hankala kuvata. Pitää nousta rappusille. Kuvakulma on ihan hassu. Mutta saatte varmaan selvän.

Pitäsköhän kömpiä nukkumaan. Taidampa niin tehdä. Huomiseen!