Sunday, March 29, 2009

Me ei jakseta enää odottaa 



...että muut tulisivat jo kotiin!

Eilen otin osaa Earth Hour-tapahtumaan ja sammutin illalla valot koko huushollista tunniksi.
Sytytin kynttilän. Olen polttanut kaikki talven kynttilät! Talossa ei ollut enää tuikun tuikkua. Yksi suuri kynttilä on puolessa välissä. Se sai kelvata. Vain yksi kynttilä jäljellä! Näin keväällä niitä tulee enää harvemmin sytyteltyä.  On niin valoisaa. Ensi viikolla on jo huhtikuu.
Tykkään kyllä polttaa kynttilöitä vuoden jokaisena aikana, milloin vain, talvella se hiukan "riistäytyy käsistä".   

Voi että minulla on ikävä ukkojani! Ilokseni tuo pikku kukertaja on käyttäytynyt hyvin koko pitkän viikonlopun. Hommasin tytölle Mailegin suuren hanhen, jollaista olen jo kauan haikaillut meille. Verneri ei ole sitä halunnut. Onneksi Lotta ei osaa vielä puhua, voin hankkia millaisia leluja tahansa. Taitaa olla lähinnä äidin leluja nuo Mailegit. Olen vain ihan höpsönä niihin. Hanhen tilasin Tanskasta, täältä.

 Enää tunti 45 minuuttia niin ukkeleiden pitäisi olla kotona. Onkohan niillä tuliaisia?

Friday, March 27, 2009


Vaatetta ja hiljaisuutta tarjolla




Arvatkaas mitä? Ollaan Lotan kanssa koko viikonloppu, alkaen tästä aamusta, kahdestaan. Verneri lähti Tartoon, Viroon,  pelaamaan jalkapalloa. Mies lähti tottakai mukaan. Täällä minä istun ja ihmettelen mitä me keksittäisiin kokonaiseksi viikonlopuksi. Ehkä ollaan vaan. Katsellaan toisiamme. Löhöillään sängyllä. Siivotaan. Ulkoillaan.Käydään hakemassa sipulikukkia. Syödään. Tiedän, olen vauvakilolaihiksella mutta kun on yksin,  haluaa rentoutua illalla. Nauttia hiljaisuudesta. Lukea ja syödä suklaata. Tai ehkäpä leivon muffinsseja ja keitän jo iltapäivällä kahvit. Tuli muuten yksi uutuuslevy vastaan,  joka on ihan pakko hankkia. Käykää kuuntelemassa täältä. Ihanaa soljuvaa musiikkia hitaisiin aamuihin, lauantai-iltoihin, hetkiin ... 

Siivosin eilen Lotan pieniä vaatteita pois lipastosta. Uskokaa tai älkää, Lotta on pian puolivuotias. Pikku nuttuja oli paljon. Pakkasin kassin kirppistä ja ystävää varten. Muutama aika ihana uutena ostettu vähän käytetty tuli vastaan. Kaksi Marimekon pallobodya. Vihreä 60 cm ja punainen 70 cm. Polarn O. Pyretin raidallinen puku, jossa on housut sekä pitkähihainen body,  koko 50 cm. Polarn O. Pyretin lyhythihainen lammasbody 62 cm. Lammasbody on melkein käyttämätön. Muistaakseni Lotta piti sitä kerran päällään.  Muissa hieman pesun kulumaa,  muutoin täysin ehjiä. 
Ajattelin laittaa, tänne jos jotakuta kiinnostaa. Yhteensä maksaa 20 euroa ja postikuluista otan 4 euroa. 
Jos kiinnostaa, huutakaa hep kommenttilootaan. Eka saa.




Yli kuva : isabellasmith.com

Wednesday, March 25, 2009

Vernerin taidetta

Joskus taannoin ystävien poika (terveisiä yläkertaan!) oli kirjoittanut huoneensa oveen lapun,  jossa seisoi: "Pääsy kielletty!". Lappu oli tarkoitettu pikkusiskoja varten ... pikkusiskot eivät vaan osanneet edes lukea. Että meniköhän viesti perille saakka?
Vernerin oveen ilmestyi allaoleva : 

"Jos tahdot päästä huoneeseen ... "





Rahanker(j)uu aloitettu. Annetaanko teillä muuten rahaa kotitöistä lapsille? Minä olen antanut muutaman kolikon aina silloin tällöin roskispussin viennistä, nakkien pilkkomisesta nakkikastiketta varten, imuroinnista tms.
Nykyään alkaa vain olemaan semmoista, että ihan mitä tahansa kun pyytää, ensimmäiseksi kysytään : "Mitä mä saan?"
No kuules, et mitään! Lämmintä kättä. Niin kuin minulle aina omassa lapsuudessani sanottiin.
Yksi kerta kun olisin antanut hyvää hyvyyttäni pankkipossuun kaksi viidenkymmenen sentin kolikkoa Verneri sanoi: "Noi on pikkurahoja! Emmä noita haluu! Anna euroja".
Tähän voisi todeta kunnon vanhan sanonnan,  jota käytän aika usein eli: "NO HUH HUH!". Sitten semmoista silmienpyöritystä.

Tykkään laittaa esille Vernerin piirrustuksia. Tuossa on meidän kotitalo sekä ukkeli teatteriesityksestä Watti Walopää. Onneksi piirtävät koulussa. Nimittäin herra ei ole ainakaan vuoteen piirtänyt yhtään mitään kotona. Kyniä ois ja paperia. Ne on muut jutut jotka kiinnostaa.

Minä itse piirsin ja väritin kaiket päivät lapsena. 


Sunday, March 22, 2009

Kone älä hyydy




Meillähän on se tilanne, että pyykkiä tulee paljon. Meillä on vauva,  jolle vaihdetaan puhtaat vaatteet monestikin päivässä. Verneri, joka harrastaa futista kolme kertaa viikossa ja pelit päälle sekä juoksee ulkona kavereidensa kanssa, koulussa, iltapäiväkerhossa jne. Mies, pelaa sählyä pari kertaa viikossa, käy kuntosalilla ja pelaa lätkää. Itse käyn jumpassa nelisen kertaa viikossa ja lenkit päälle.

Kone surraa, surraa, surraa, surraa ...

Minä vaan en tykkää pyykkäämisestä ollenkaan. Enkä pyykin ripustamisesta kuivumaan. Ärsyttävää hommaa oikoa vaatteita ja myttyisiä sukkia. Tonkia sieltä koneen rummun pohjalta. Kesällä se vielä menee,  kun saan pyykit ulos. Viime kerrasta on vaan niin paljon aikaa,  ettei meinaa muistaakaan miltä ulkona kuivattu stadilainen pyykki tuoksuu, koska putkirempan takia meillä ei ollut lainkaan pyykkinaruja. Tietenkin juuri sillä paikalla pihassa oli muutama kontti remppamiesten kamoja. Puuh, en vain pidä pyykinpesusta.

Onneksi minulla onkin pyykkihullu mies!  Pyykkihullu aloittaa aamunsa aina sillä, että kurkkaa pyykkikoriin josko siellä olisi jotain ihanaa ja onhan siellä! Joka kerta siellä on jotain kun sinne kurkkailee. Ihme juttu! Yllätys! No ei muuta kun kone hyrräämään. Pyykkihullu toimessaan.

Pyykit ripustellaan nätisti pyykkitelineeseen,  joka on meillä sitä suurinta mallia. Sellainen missä on sivuilla vielä avattavat siivekkeet,  joihin on hyvä ripustella kaikki pikkusälä. Vauvanbodyt ja kalsarit sulassa sovussa. Pienessä kodossamme telineelle ei olisi sijaa, mutta pyykkihullun ansiosta se on osa sisustustamme !
Nytkin se komeilee omaa ihanaa muotoilun riemuvoittoaan tuolla eteisaulassa. Eli juuri ulko-oven edessä, siinä se aina jököttää täynnä kamaa. Ihanaa, tervetuloa yllätysvieraat. Meillähän on ovet aina avoinna ja kahvipannu kuumana.

Juuri vieraiden takia motkotin pyykinpesemisestä miehelle harva se ilta. Sitten huomasin, että ihan sama. Ei meillä kuitenkaan kukaan käy koskaan "yllättäen". Aina sovitaan viikkoja etukäteen, laitetaan kalentereihin ylös. "Se on sitä nykyaikaa" sanois Metsolan Antti. Ja silloin kyllä emme pese pyykkiä.

Rumia Reebokpaitoja vuodelta ysikyt jotain, eriparisukkia, risaisia lätkäkalsareita ... kylmät väreet menee pitkin selkäpiitäni. Hrrr... on se niin ihana. Tuo teline.

No mutta siis pyykkihulluhan rakastaa sitä telinettä. Se on joka päivä tuossa. Koska kun pyykki kuivuu, on pyykkihullu aamulla heti kolistelemassa rautahäkkyrää ja keräämässä kiilu silmissään pyykkejä kasoihin. Ottaa joskus aivoon herätä siihen ihanaan metallin kilahdukseen kun teline avautuu räsähtäen. Ja joskus herää vauva. Ja minä olen tosi iloinen! Pyykkihullu tekee sen aina, vain saadakseen uutta putkeen. Taas. Ja taas.

Minä aina natkuan, että voitaisko sopia vaikka pyykkipäivät,  jolloin sietäisin tuota telinettä valittamatta. Mutta ei sitä voi kuulemma sillä lailla. Pyykkääminen on tunneasia! Katso koria, se on taas täynnä. "Voin minä pesemättäkin olla!" sanoo pyykkihullu.
No pese sitten.

Hrrr, hurisee , hurisee.

Joskus kun meillä on se unelmien koti hankin pesutornin. Nyt ollaan kuitenkin päästy melkolailla sopuun siitä, että perjantain pyykit kun korjataan telineestä kaappeihin lauantai aamuna niin ... lauantaina ei pestä pyykkiä ja ollaan ihanasti. Avarassa, telineettömässä aulassa. Ilman roikkuvaa kasaa.

Katselin, että markkinoille on tulla tupsahtanut kaunis puinen pyykkiteline. Voisin kokeilla. Melkein kyllä arvaan, ettei pyykkihullu huoli tuota. Kuinkahan pysyisi pystyssäkään ?

Kuvan teline on HKliving Drontenin ja ainakin Onnipuodista sitä tulee saamaan.

Friday, March 20, 2009


Tavaroita ja asioita joita rakastan sisustuksessa 
2



Täkit ja viltit. Niitä pitää vain olla.



Sängyn päällä. Suorassa. Mytyssä. Viikattuna. Sohvalla. Korissa. Värikkäänä. Hillittyinä. Patjaraitaa. Kukallisia. Paisley-kuvioita. Lämmikkeinä syksyllä, talvella, keväällä, kesällä ... noh, sataahan kesällä ja on koleaa.




Mokossa on kauniita täkkejä ja peittoja. Tuo kuva Mokon sivuilta.
Täkkejä on hyvä olla vierasvarana. Vaikkei yövieraita usein kävisikään ...





Ylläoleva kuva on vanhasta Kotivinkistä. Kuvassa on minun täkkini suoraan edessä olevalla sängyllä! Tuolloin se ei vielä ollut minun. Mutta osui silmääni. Täkki on vanha englantilainen.
Alemmassa kuvassa oleva rautasänky on niin kaunis. Kuva on vanhasta Glorian Koti lehdestä. 




Alimmat kuvat Jeanne d'Arc living.

Wednesday, March 18, 2009

Pikku lintusia siellä täällä





Lotta sai hiuspinnit jo Joulupukilta. Tuntuu, että Joulu oli vasta ja nyt on jo maaliskuu yli puolen välin.  Tukka on kovasti harventunut. Jospa jonain päivänä. 
Tyttö tykkää katsella lintumobileaan,  jonka hankin kesällä Seimestä. Pinnit ovat myös sieltä. Löytyy kyllä omat sivutkin www.giddygiddy.com

Ihastuttavat linnunmuotoiset pyykkipojat ovat Ihan Pienestä Putiikista. Olen ripustanut noilla jo muutaman valokuvan, yhden hääkutsun ja kortin roikkumaan. Mutten yhtään pyykkiä.

Tykkään pienistä hauskoista, hassuista jutuista. Kaiken ei tarvitse olla aina niin vakavaa, vai mitä?

Saturday, March 14, 2009

Kuvista



Elämäni pyörii nykyään vain oikeastaan lasten ympärillä. Minä, joka vannoin, etten ala hössöttämään vauvasta liikaa huomaan sitä tekeväni.

Vauva sairastaa ja koko huusholli on sekaisin. Eilen saunavuoron jälkeen oma nenuni alkoi vuotaa ja aivastelin. Nyt tuntuu tukkoiselta. Taas! Kolmas flunssa tämän vuoden puolella. Masentaa. Olen aina kuulunut niihin ihmisiin jotka saavat yhden lyhyen flunssan vuodessa.

Otimme Lotan kanssa itse itsestämme kuvia.Se oli hetken mielijohde. En ehtinyt miettiä mitä laittaisin päälle, mitä kuvassa näkyisi taustalla, onko Lotalla tukka kammattu.

Mieheni ei pidä siitä, että laitan blogiini kuvia esimerkiksi Verneristä. Itse tahtoisin laittaa tänne kuvia meidän koko perheestämme. Minulla on niin paljon ihania kuvia lapsista koneella! Voi kumpa voisin näyttää niitä täällä. Mies on ehdottomasti sitä vastaan. Hän ajattelee, että joku katselee, että ompa tuossa ihana perhe. Ja sitten, alkaa vaania ja ahdistella meitä. "Kaikenlaisia hulluja on liikkeellä" mieheni sanoo. 

Taannoin kesällä kun olin kaupungilla Vernerin ja ystäväni kanssa, meidän Verneri tunnistettiin blogini perusteella. Tunnistaja oli Kanerva. Olen myöhemmin tavannut Kanervan livenäkin. Minua se ei haittaa. Onko teitä tunnistettu blogienne perusteella ja missä se on tapahtunut? 

Siksi, tässä vain pieni pilkahdus minusta.

Friday, March 13, 2009

Ihana tunnelma


Oi, miten ihana paikka! Ja tuo kaakeliuuni, aah. Kun vaan saisi elää vanhan talon tunnelmassa ja tuoksussa...Nyt! Huokailu loppukoon, sillä viikonloppu on taas täynnä toimintaa. Meillä on valitettavasti sairasteltu. Unet on vähissä ja samoin ajatus hukassa. Mitä pikimmin minun pitää jo olla ulkona tästä huushollista.

Eilen päätin hankkia eteiseen kevääksi parin mallia mummolan räsymatto. Osaan kyllä itsekin kutoa kangaspuilla, uskokaa tai älkää. Sidontoja on tehty. Niisitty on. Kangaspuita on kolkuteltu ja sukkula sujahdellut tuhatta ja sataa. Puita minulla ei kuitenkaan nyt ole ja tässä tilanteessa yksikin uusi harrastus olisi liikaa, joten tyydyn hankkimaan matot muualta. 

Talo, josta kuvat ovat, on vuokrattavissa, mikäli oikein ymmärsin. Kuvat ja lisää täältä.

Aurinkoista säätä ja ulkoilumieltä viikonlopuksi blogini lukijoille!

Tuesday, March 10, 2009


Katu ?



Meidän kulmille on suunnitteilla uusi katu busseille. Palvelisi Kumpulan kampuksen opiskelijoita. Mielestäni katu on turha. Se rikkoisi Kumpulanlaakson kartanomiljöön kauniin ulkoilualueen. On toki totta, että kadut kuuluvat kaupunkiin ja että jos et halua katuja sotkemaan elämääsi,  muuta maalle. Mutta mutta ... on kai kaupungilla muitakin rahareikiä kuin esimerkiksi lämmitetty katu, jotta bussi pääsisi ylös kampukselle talvikeleillä.
Hämeentien pysäkille on noin 5 minuutin matka ja siellä tapaa myös raitiovaunuja. Busseja menee pilvin pimein. Pasilaan menee bussi Kumpulasta jo nyt.
Ihan turhaa rakentaa uutta katua.

Katu on ollut suunnitteilla jo pitkään. Toivottavasti se jäisi tälle asteelle ikuisiksi ajoiksi.

Tämän aamuisessa Hesarissa oli juttu eilisestä mielenilmauksesta. Eilisissä kympin uutisissa näytettiin pieni pätkä. Hyvä hyvä!

Monday, March 9, 2009


Tavaroita ja asioita joita rakastan sisustuksessa :
1





Korit. Niitä pitää olla ja paljon. Jos saisin päättää, niitä olisi ihan joka puolella. Suunnittelen taas korin hankintaa. Joo-o. Lotan pikkuleluille. Yksi pikkukori tarvittaisiin myös pöydälle. Kyllä vaan! Yhden suuren kangaspussilla vuoratun olen jo tilannut Brukalta, Papagenan kautta,  valkoisena eteiseen. Yksi sellainen minulla jo onkin,  mutta tarvitsen toisen. Niinpä niin. Rottinki on muutenkin kiva osa sisustusta.

Pyykkikorina meillä on tällä hetkellä aikoinaan Ikeasta hankittu suuri pyöreä kannellinen rottinkikori. 

Hyvä pyykkikori-idea on myös vanha metallinen korkea verkkoroskis kannella, joita yhteen väliin näki talojen pihoilla. Siihen sitten vaan voisi ommella valkoisesta kankaasta sisäpussin. Shabby! Tiedän muuten paikan missä on autiotalo ja pihassa tuollainen roskis. Unohtui pihistää se viimeksi mukaan ... mutta ehkä jonain päivänä.

Saturday, March 7, 2009

Lainassa hetken



Minulla oli eilen kaksi hoitolasta. Kummityttö siskoineen. Aluksi mietittiin, mitä tehtäisiin. Levitettiin leluja. Sitten juostiin olohuoneen "pöytää" ympäri.




Mikä siinä on, että lapset tahtovat juosta jotain ympäri ?
Minulta myös kyseltiin kaikenlaista. Niin kuin esimerkiksi sitä miksi kynttilä on rikki? (reunat sulaneet hieman epätasaisesti) 
Miksi meillä on makuuhuoneessakin telkkari? (en osannut vastata)
Miksei meillä ole hoitopöytää? (kun vaihdoin Lotalle vaippaa ruokapöydän päällä, vastasin, että meillä on kyllä hoitopöytä mutta se ei sovi tänne asuntoon vaan on vintissä)
Kenen sänky tämä on? (Lotan, muuthan me emme siinä mahdukaan nukkumaan)

Verneriltä kysyttiin miksi sillä on kahdet sukat yhtä aikaa ? (säärisuojat ja jalkapallosukat)

Leikittiin lentävää leppäkerttua, ratsastettiin sialla (iso pehmopossu) ja istutettiin pikkusiskoa kainaloista roikottaen istumaan ja ratsastamaan sikalla. Nimenomaan sikalla.

Ja minä kun hassu ajattelin, että me kaikki katsoisimme lastenohjelmia sohvalla yhdessä. Tuokio yhdessä oli kaukana siitä. Mutta siis palautti mieleeni millaista on "pienten lasten" kanssa. Olen tottunut jo erinlaiseen. Tämä odottaa kulman takana.

Thursday, March 5, 2009

Yllätyksiä!



Ihanan postin päivä! Sain yllätyksiä. Täältä ja täältä. Huippujuttu! Suurkiitoksia. Ilostuin todella!
Ihanan pienen pussukan sekä ruokalapun. 

Yksi juttu vaan. Huijasin! Enhän minä niitä yllätyksiä saanut vaan kummankin paketin päällä luki : LOTTA.

Jotain keväistä oli viikonloppuna tehtävä. Pienestä aloitin. Otin joulu(talvi)valot pois (kröhöm!) ja hankin narsisseja. Ikkunat ovat armottoman likaiset. Kuka tulisi pesemään? Vapaaehtoisia ?



Anyone?

Monday, March 2, 2009


Päivä jolloin sain himoitsemani kasarin ja haarukka putosi Lotan päähän piikit edellä



Kävin tänään kaupungilla aamupäivästä Lotan kanssa pikkusen tuhlaamassa. Hankin meille kauan himoitsemani Le Creusetin mintunvihreän kasarin. Voi vitsi että se on hieno! Löysin myös Jamie Oliver-sarjan saman värisen Tefalin paistinpannun sekä uuden lasagnevuoan. Eilen mieheni kokkasi Lotan kummeille lasagnea ja huomasimme puutteen. Nyt on välineitä! Ihan pakko oli myös napata vaaleanpunainen leikkuulauta piristämään keväistä keittiötä. 

Nälissäni kannoin babysitterissä istuvan Lotan keittiöstä olohuoneeseen. Toisessa kädessä siis sitterin nauhat, joista kannoin sitteriä ja toisessa lautanen, jolla salaattia ja haarukka. Olohuoneessa laskin sitterin lapsineen maahan ja kun kumarruin luiskahti lautaselta haarukka. Komeassa kaaressa suoraan Lotan otsaan. Siitä se kimposi vielä jonnekin. Nyt siinä on kolme reikää, Lotan ohimolla. 

Lotta purskahti itkuun. Ei onneksi verta. Huh! Minä hätäännyin. En vieläkään tiedä minne se haarukka lensi. Se on tuolla jossain lattialla kai, sohvan alla tai jossain.

Tulen aina muistamaan tämän päivän päivänä jolloin sain himoitsemani kasarin ja haarukka putosi Lotan päähän piikit edellä. Joka kerta kun teen ruokaa kasarilla. Muistan. Ne reiät Lotan otsassa.

Olkoon tämä varoittava esimerkki kaikille nälkäisille äideille ympäri maan. Heittäkää kaksi keikkaa. Ensin lapsi. Sitten lautanen. Ei tule näitä kamalia huono äiti fiiliksiä. Lotalle ei käynyt kuinkaan, tässä se sylissäni jokeltaa. MInäkin jo rauhoituin. Kahvilla ja tummalla suklaalla.