Ole kiltti!





Aamulla oli tahtojen taistelu, kun Verneri lähti kouluun. Poika ei olisi millään halunnut laittaa jalkaansa tavallisia lenkkareita vaan skeittikenkänsä. Tavalliset piti laittaa siksi, koska tänään on liikuntaa. Hirveä huuto ja melu, itku. Mä en halua! Halusi laittaa lenkkarit reppuun ja vaihtaa liikuntatunnilla. En usko, että olisi vaihtanut. Verneri lähti lenkkarit jalassa kouluun. Vaikka sanoi, että menee sukkasillaan sitten. Pidimme päämme. Sanoin, että noin iso poika ymmärtää, että liikuntatunnille pukeudutaan asianmukaisin varustein -verkkarit ja lenkkarit.
Sinne ei mennä skeittikengissä juoksemaan yleisurheilukentälle.

Joskus tuntuu, että tämä ei ole normaalia! Verneri on kolmasluokkalainen eikä mikään teini.
Vaatteet ovat hänelle hyvin tärkeitä. Ja se miltä hän näyttää.
Vaikka kuinka yritämme selittää, että sisin on tärkein. Sydän. Kaverit tykkäävät vaikka pukeutuisi ihan kuinka vaan. Ei ole maailmanloppu ellei joku huppari ole sen ja sen merkkinen.

Minusta on ihanaa, että naapuriperheen vuotta vanhempi poika voi mennä kumisaappaissa ulos leikkimään. MInä en ymmärrä miksei meidän poika voi mennä. Mitä on tapahtunut ??


Aamusta stressaantuneena kirjoitin tämän tekstin. Vaikka oli paljon mukavampikin mielessä. Kävin eilen vierailemassa ehkä kauneimmassa kodissa ja talossa mitä tiedän. Huokaus. Sanoinkin, että itku tulee. Niin ihanaa. Ihanaa Ihanaa Ihanaa. KIITOS KRISTA KUTSUSTASI! Salaa toivon, että saan tulla toistekin Villa Solbackaan. Käykää tekin kylässä. Tietty te ette saa omenapiirakkaa mutta voitte ainakin katsella kuvia ...

Niin ja Kristan blogi on myös uusimman Maalaisunelman kuukauden blogi!


15 comments

  1. Mua on risonut ihan sikana kaikki tässä tällä viikolla. Kauhean moni p...ska juttu vaan kasaantuu päälle. Mutta ei pitänyt tulla tänne valittamaan (mm. siitä, että risoo tämä meidän talo ja ottaa päähän kun naapuriin rakennetaan sellaista Kannustaloa, josta olen ikuisesti haaveillut ja jonne tuli tänään näköjään keittiö, joka on ihana ja meillä niin paska moderni keittiö ettei voi muuta sanoa.)

    Piti siis kommentoida kolmasluokkalaisen "uhmaa". Nimittäin meillä tämä herra H, joulukuussa seitsemän vuotta täyttävä ekaluokkalainen on ihan HIRVEESSÄ uhmassa. Pistää vastaan kaikille kaikesta ja on tosi rasittava. Vaatteista ei tarvii onneks tapella niin kauheesti, mutta tietäisitpä tämän herra J:n. Viisivuotias joka on ihan vaatefriikki. TÄNÄÄN ei voitu lähteä hakemaan H:ta koulusta, ennen ku tapaus J oli löytänyt haluamansa PIPON päähän. Siis 20 astetta lämmintä, mut piti saada silti pipo päähän. T-paita ja pipo, joo. Mutta ihan hauskalta näytti, pitkässä tukassaan. SItä ei enää saa leikellä. Ihan pimeetä kyllä tämä meidän perheen touhu.

    terkuin hannis *AHDISTAA*

    ReplyDelete
  2. Eikös uhmaikiä tule tämän tästä, ei se varmaan teini-ikää ole.

    ReplyDelete
  3. Pakko ensiksi kommentoida Hannikselle, että kyllä minuakin risoisi, jos naapuriin rakennettaisi Kannustaloa - uudistaloista myös minun suosikki :)

    Sitten asiaan: meillä pojat eivät niin vaatteista välitä, mutta kengät ja hiukset... Huoh! Tokaluokkalaisen hiuksia ei saa leikata ja lenkkarikiistaa on lähes joka aamu. Eskarilainen on suht iisi, mitä pukeutumiseen tulee, mutta muuten sitten käyttäytyy kuin uhmakas teini. Jatkuvaa itkua ja hammastenkiristystä :( Apua!! 2-vee pikkusisko osoittaa jo nyt sellaisia elkeitä, että joudun varmaan joskus toteamaan, että onpa poikien kanssa ollut helppoa :)

    Jatkuvaa uhmaa siis tässäkin perheessä - odottelen vain, koska tulisi sellainen suvantovaihe...

    Voimia sinullekin Niina, kyllä sitä jaksaa, kun välillä saa valittaa muille äideille ja huomaa, että tätä samaa kaikilla :)

    Anski

    ReplyDelete
  4. Jaksuja sinne sen uhmiksen kanssa!
    Kai noita vaiheita on vähän väliä, meillä ainakin on jo nyt. Kauheata vääntöä välillä pojan kanssa, vaikka ikää on 1v. Eniten ärsyttää kai se, että heppua selvästi vaan huvittaa ja naurattaa, kun sitä kieltää ja komentaa! Aaaaargh.

    Ihanassa paikassa olet ollut visiitillä. Mä en ole kateellinen, mutta kaikki ihanat kodit aiheuttavat tällä hetkellä pienoista hengenahdistusta, kun oma kotikolo on niin kaamea... No, ehkä meilläkin vielä joskus olisi se oma koti, jota voisi laitella mieleisekseen.

    Haleja sinne!

    ReplyDelete
  5. Meillä on ihan samanlaisia lapsia: kamalan tarkkoja pukeutumisestaan ja siitä mitkä vaatteet kelpaavat ja mitkä ei. En minäkään tiedä mistä tuollainen tulee, itse kun viis veisaan vaatteista. Eikä tuo ole välttämättä edes ikään liittyvää: meillä esikoisella alkoi alle 2v ja jatkuu edelleen nyt 13 (huoh!).

    ReplyDelete
  6. Hannis
    Mulla on kanssa tänään muutaman kerran poltellut kyyneleet luomien alla kun on ollut jo luovutan! fiilis. Sen jälkeen tulee semmonen, että ÄLÄ LUOVUTA , USKO UNELMAASI juttu. Tekee mieli jopa rukoilla vaikken ole ollenkaan uskonnollinen tyyppi. Tää kaikki juontaa juurensa siihen kun löysin meille sen unelmien kodin mutta mies ei uskalla lähteä sitä ostamaan JUST NYT ja tässä on kaikkea ja mulla palaa hermot siihen ja ja ja ja ...
    Miksei mun mies ole semmonen tyyppi joka vuolee strömsössä huonekaluja tukeista pipo päässä ja himoitsee mun kanssa vanhoja puutaloja? Joskus tuntuu, että se on ihan toiselta planeetalta kun minä, mutta silti mä sitä rakastan. Joo, siis mua vasta AHDISTAA.
    Poika on kuulemma tullu MINUUN miehen mukaan ja mä kuljen kotona pyjamahousuissa ja ulkona pihassa isoissa mustissa lantsareissa ja pyjamahousuissa. Lenkille saatan laittaa tuulihousut
    ... Verneri on joskus äärettömän rasittava kun mikään ei kelpaa. Tällä hetkellä hän pitää kahta eri hupparia koulussa farkkujen kanssa vaikka kaapissa on POPin raitapaitaa jne. kivaa Benettonin lahjaksi saatua collagea. Ne ei vaan kelpaa.
    Voi vidalis sentään. Meillä oli kanssa toi hiustenleikkuukielto mutta viime syksynähän sitten itse sanoi, että haluaa leikata lyhyet. Oltiin ihan hoomoilasina miehen kanssa että nytkö sitten ?? Ihan yht'äkkiä. Ilman ennakkovaroituksia , hah.

    Matroskin
    Joo, emmäkään usko ihan vielä teiniksi. Uhmaa tms.
    isompien ihannointia.

    Anski
    Mua on varoiteltu että tytöt on pahempia! Argh.

    Tuula
    Mua kanssa ahdistaa. Hih hih. Mä joskus just haluaisin luovuttaa ettei me koskaan mutta en sano sitä ääneen! Sillä ei saa luovuttaa eikä saa lakata unelmoimasta!!!

    Ano
    Kiitos vertaistuestasi!! Tuo että jatkuu, no niinpä tietenkin ... aargh.

    ReplyDelete
  7. Voin hyvin kuvitella kun Verneri on pistänyt hanttiin. Vernerillä on sentään hyvä maku! ;)
    Meidän poitsu juoksentelisi kouluun joka päivä fudispaidoissa, jossa selässä lukee Ronaldo tai Beckham tai joku muu. Siistejä vaatteita ei suostu laittamaan. Ja se tukka....sen pitää liehua tuulessa.

    Sellaiste ihanat ihmiset kun TE, aivan ihastuttava tyttäresi Lotta ja upea itsesi olette aina tervetulleita meille ;)

    ReplyDelete
  8. Tuttua juttua, vaikka itse painiskelen vasta 3-vuotiaan uhman kanssa - huh, pinnaa vaativaa puuhaa sekin!

    Onpa hienoa, että olette ystävystyneet blogimaailman välityksellä. Aikuisella iällä minusta ainakin tuntuu, että ystävyyssuhteiden solmiminen on haasteellisempaa kuin joskus nuorempana (vaikka en vielä ikäloppu" olekaan). Ystävät ovat tärkeitä eikä niitä koskaan voi olla liikaa :)

    ReplyDelete
  9. Hehheee :D Ääneen repesin tuolle Strömsössä huonekalujen vuolemiselle pipo päässä :DDD Oikeasti, olet ehkä kuitenkin onnellinen, ettei miehesi ole sellainen!! Hauska juttu silti! Hihi

    F:llä on niin hirveä uhma, etten välillä tiedä mitä sen kanssa tekisin. Juuri, kun meinaan repiä karvat päästäni, on se taas kuin pieni enkeli (hetken) ja saan pitää kutrini..
    Niin, ja tuo on jo 1,5 vuotiaana kieltäytynyt Small Paul - rasta-apina paidastaan sekä kaikista Salama McQueen -vaatteista. Joskus on ollut pakko laittaa kaapissa oleva Salama McQueen päälle ja se on roikkunut mun jalassa häpeillen, ettei kuva vain näkyisi.

    ReplyDelete
  10. Vajaan vuoden kokemuksella kolmasluokkalaisista voin sanoa, että kyllä se siinä iässä alkaa olla aikamoisen tärkeää, mitä on päällä. Tytöt keskustelevat kuin pienet naiset, mistä ostit ja paljon maksoi, ja ihailevat aamuisin toistensa vaatteita. Pojat eivät tietysti tee sellaista yhtä avoimesti, mutta kyllä sillä ulkonäöllä näyttää heillekin olevan väliä - monta kertaa jopa tyttöjä enemmän. Eivätkä ne geelit, hajusteet ja korut ole vieraita sen ikäisillekään...

    Halusimme tai emme. Koita kestää!

    ReplyDelete
  11. Meillä taas se on minä, joka ei anna lasten mennä lenkkareissa kouluun, vaikka olis liiksaa:D (isommat pojat haluisi mennä niillä, pienempi taas ei haluisi lenkkareita lainkaan..) Lenkkarit otetaan mukaan ja vaihdetaan niin kuin muutkin liiksavaatteet koulussa liiksatunnille ja liiksatunnin jälkeen pois:D (toivottavasti vaihtavat!!)

    Täällä tuntuu että monellakin pojalla on suunnilleen ainoina kenkinä ne lenkkarit, yöks. Niitä kun pitää jatkuvasti, ja ne kastuu niin haju on sen mukainen...

    Meillä vaateasioissa tokaluokkalainen on tarkoin, kaikki ei kelpaa. Onneksi meidän maku menee monesti hyvin yksiin. Mutta minä tykkäisin, että eri vaatteiden kanssa käytetään eri kenkiä, hän haluaisi käyttää vain yksiä nahkaisia eccoja, myös liiksassa. Samaa kädenvääntöä on käyty takeista..kun lähdetään kaupunkiin pitäis saada se sama likainen PO.P:in oranssi fleece päälle...ei käy äidille (hankala äiti,eikö;D).

    ReplyDelete
  12. Ei kuulosta mitenkään poikkeukselliselta tuo vaatteista ja muista kamppeista tappelu...

    Kengät ovat kaiken A ja O. Mä luulin kesälomalla saavani hermoromahduksen, kun haimme ympäri Kööpenhaminaa ja Malmöta meidän herralle mieleisiä ja katu-uskottavia ( lue: koulu-uskottavia )kenkiä. Ja merkillä muuten on väliä! Eka kriteeri oli, että Lacoste, Puma tai Fred Perry ( mikä sekin on ), koska ne on " ihan sikahyviä merkkejä". Jostain kaupasta saattoi löytyä oikea merkki, joka oli antamassani max90 euron hintahaarukassa, mutta niissä saattoi olla joku pieni väärän värinen koriste tms. Kangastossuja en antanut syksyä vasten ostaa, ja siitä asiasta herra väitteli jossain kaupassa. Kenkiä oli muuten yksi seinällinen, mutta vain ne hemmetin Lacoste-lipsuttimet olisivat kelvanneet. Sanoin, että herran Lacostet olisivat loka-marraskuussa upeat, kun olisivat läpimärät ja yltäpäältä ravassa.... Herra käveli meidän perässä silmät kosteudesta kiiltäen ja ajatteli tietenkin meistä kaikkea muuta kuin " ihanat vanhemmat ". Mä luulin saavani hyperventilaatio-kohtauksen ja kimitin jotain loman pilalle menemisestä. Sitten viimein tuli IHANA KAUPPA, josta löytyi peräti kahdet mieleiset kengät! Silloin eteen tuli valinnan vaikeus... Herra jopa kysyi multa: äiti, kummat sä ottaisit. Vastasin, että saat ihan itse päättää. Kassiin pakattiin " sikahienot Pumat, joita mä olen aina halunnut" ja isä vingutti visaa. Onnellisesti päättyi tämäkin seikkailu. Kunnes keväällä etsitään kesätossuja.... Piiri pieni pyörii!

    Niina-hyvä, meidän Akseli täyttää 14 v,. joten sinunkaan osalta ei ehkä vielä näy valoa tunnelin päässä koskien tätä kenkäasiaa, mutta usko minua, siitä selviää...

    Aurinkoisin terkuin: Kristiina Munkasta

    ReplyDelete
  13. Itkeä saa jos siltä tuntuu, mutta älä luovuta! Se oman kodin metsästys nyt vaan on toisille vähän tunteikkaampi tehtävä :)

    Meillä kävi jopa niin että kun minä olisin ollut valmis harkitsemaan yhtä laatikkotaloa - joka ei ollut yhtään ihana mutta muuten kunnossa - niin mies sanoi että ei kai tässä nyt luovuteta kun on niin paljon suunniteltu ja haaveiltu. Varmisteli varmaankin ettei joutuisi loppuikäänsä kuulemaan määkinää siitä kuinka olisi sittenkin pitänyt odottaa ja etsiä ja oivoi... Ei menty sitten edes katsomaan laatikkotaloa :)

    Vaatekriisiin en tuossa muodossa ole vielä törmännyt, mutta meillä kuopus on päättänyt että koska hän ei tykkää vaipasta, hän ei tykkää myöskään vaatteista. Juoksee nakuna karkuun ympäri taloa ja huuta närkästyneenä että "Eipäs!!!" kun joku yrittää maanitella kampetta takaisin päälle. Neiti ei ole edes kahta vielä.

    ReplyDelete
  14. Tuollaista se taitaa nykyisin joillain pojillakin olla - ystäväni samanikäinen veljenpoika on ERITTÄIN tarkka, että vaatteet ovat tietynlaiset (rock-henkiset...), housuissa roikkuu ketjuja, lippalakin lippa on aivan suora jne. Välillä kyllä tuntuu, että oma ala-asteikäni oli kuitenkin todella yksinkertaista; aika harva tyttökään alkoi olla pienehkössä kaupungissa 90-luvulla kiinnostunut vaatteista vielä 12-vuotiaana, saati sitten pojat. No, maailma muuttuu!

    ReplyDelete
  15. Koeta jaksaa, Niina :)

    Meillä neiti-12vee on niin kiinnostunut vaatteista, kuin tuon ikäinen vain voi olla - ja enenmmänkin - nyt mennään niin, että aamulla vaihdetaan kolmet-neljät vaatekerrat ennen kouluunlähtöä...ja ne ei-hyväksytyt jää lojumaan tuolin kaiteille, sängylle, lattialle, vaatehuoneen lattialle...Periaatteesta EN korjaa pois, vaan jossain vaiheessa neiti (toivottavasti) huomaa ettei ne itsestään siirry mihinkään, vaan itse on tehtävä jotain asian eteen. *huoh*
    Kengät olisikin jo oma lukunsa - lenkkarit on tälle tytölle kauhistus, mutta julma äiti pakottaa laittamaan ne jalkaan 2 krt viikossa, kun on koululiikuntaa. Koulussa ne vaihdetaan äkkiä ihan joihinkin muihin. Ja kotona ihmetellään miten suurin osa luokan tytöistä VOI kulkea koulussa collegehousuissa ja skeittikengissä.

    Neiti-10vee puolestaan menisi just isonsiskon inhoamissa rennommissa kamppeissa kouluun vaikka joka päivä. Mukavuus ennenkaikkea! :)Joskus sentään kelpuuttaa farkut jalkaansa, mutta samoja, mieluisia t-paitoja pidettäisiin viikon jokaisena päivänä ja auta armias jos joku on salaa vienyt niitä pesuun välillä! Ja hyllyt notkuu uusia, kivoja, lähes käyttämättömiä paitoja...Tässäkin tapauksessa se sama julma äiti sanoo Jotain, jota vielä (useimmiten) totellaan. Vaikka napistaankin.

    Kultainen keskitie olisi kyllä ihanteellinen!

    Mies sitten sanoo, että esikoinen on tullut minuun! Joo, hyvän kauneudentajun vielä myönnän ;)) mutta tuon valtavan kiinnostuksen vaatteisiin ja loputtoman jahkaamisen; ei ei. Mistä lie...kaveripiiristä varmaan? Itse olin ihan muissa aiheissa vielä 12-vuotiaana, silloinhan tytöt vielä leikkivät!!! No, ajat muuttuu...

    Reipasta viikkoa teille :)

    ReplyDelete