Neiti Lotta Selma Loviisa

Hassu juttu kävi tuon Lotan toisen nimen kanssa. Emme tienneet, että edesmenneen pappani äidin nimi oli Selma. Vaikkakin tuolla jossain makaa kopio mummoni tekemästä sukututkimuksesta ... Sattumaa ?

Vernerin askartelujen myötä toivotan oikein ihanaa Uutta Vuotta blogini lukijoille. Pidän parin päivän breikin. Toivun kaikesta. Huomenna muuten menemme kaupungille syömään, traditio. Tälläkertaa ilmassa on jännitystä -Lotta mukana! Saavatkohan muut ravintolan asiakkaat ruokarauhan?

Koristeet

Joka Joulu kaivan samat koristeet. Ja minusta se on ihanaa. Muistan kuinka lapsena rakastin sitä, kun joulukuusenkoristeet otettiin esille suuresta pahvilaatikosta. Muistan jopa miltä pahvilaatikko näytti. Siinä taisi lukea Mäntysuopaa. Joskus kävin jo kesällä kurkkimassa koristeita vaatekaapissa, jossa laatikkoa säilytettiin. Tänä vuonna hankin muutaman uudenkin. Kuvissa olevat ovat suosikkejani. Pieni Mailegin kangassotilas viime vuodelta sekä Tukholmalainen pieni poika hieman aikaisempaa. Äidilläni on kuusessa Joulupukki,  joka on hankittu samana vuonna kun minä synnyin, joskus seitsemänkymmentäluvulla ;)

 Meillä on huomenna juhlat Lotan kunniaksi -ristiäiset kirkolla ja illalla rääppijäiset täällä kotona. Pakko mennä takaisin puuhaamaan. Tunnustettakoon että aika monta tarjottavaa on hankittu valmiina tällä kertaa ...

Onnellinen

... Joulusta

Hyasintti ja misteli

Meille hyasintti on SE joulukukka, joka on joka vuosi oltava. Nyt taisi mennä hieman yli, sillä meillä on nyt olohuoneessa yhteensä kuusi hyasinttia. Muutama on vielä nupuilla ... pikkuhiljaa alkaa tuoksu vallata tilaa. Rakastan hyasintin tuoksua. Joillekin se on hajusintti. Tänä vuonna meillä on hennon vaaleanpunaisia sekä yksi tumman violetti. Hankin kesällä Porvoosta pieniä kauniita ruukkuja juuri joulukukkia ajatellen. Blogiotsikon takaa löytyy kuva. 

Misteli oven päällä on meillä Suomessa harvinaisempi perinne. Tai no, ei perinne lainkaan. Tänään luin, että misteli ei viihdy Suomessa -ei kasva. Kai se jossain kasvihuoneessa versoisi? Minusta mistelin alla voisi pussailla täällä Suomessakin. Ikinä ei voi pussailla liikaa.

Kuvat: http://www.purestyleonline.com/

http://www.superstock.com/

Eikö olekin hieno?

Löysin tämän Loviisasta! Ihana vanha valaisin. Se kai tiesi, että olen hulluna vanhoihin valaisimiin. Iloitsen yhä. Ja mielettömän kauniin värinen. Ja ihan vaan parilla kympillä mukaan. Ja mies tinki vielä saunavihdankin kaupanpäälle vaikka minä kielsin topakasti. Tanssin vieläkin. Jostain näin pienestä tulee hyvä mieli pitkäksi aikaa. Ai että on lokoisa mieli!

Ja voittaja on ...

 

Onnettarena toimi Verneri. Otatko yhteyttä -Iiris- ,  niin saadaan palkinto perille. Laita vaikka sähköpostia minulle. Osoite on profiilissani. Kiitos kaikille!

Loviisan Wanhan Ajan Joulukodit / Julhem

Loviisasta palattu. Tässä maistiaisia. Lisää kuvia näette täältä. Huumaannuin taas lähes täysin. Kunnioitan ihmisiä, jotka kunnostavat ja korjaavat vanhaa. Varsinkin jos kyseessä on talo.Kammoksun uusia. Vanhaa pitää säilyttää. Se henki ja tunnelma, sitä ei voi verrata uuteen. Lattialaudat, hirret,kivijalat ja vanhat huonekalut. Sielu lepäsi. Tahtoisi omankin. Se on kuitenkin se haave ja unelma. 

Kolme ensimmäistä kuvaa ovat kauniista Villa Aaltosesta,  jossa tarjottiin lounasta. Viime Jouluna talo oli vielä remontissa eikä sisään päässyt. Ilahduimme kun huomasimme, että nyt olivat ovet avoinna. Saman pihapiirin pikkutalon holvikellarissa oli taas niin maukasta glögiä (tekevät itse omalla reseptillä) , että ihan täältä saakka piti ajella taas Loviisaan. Villan asujat ovat ihastuttavia ihmisiä. Lotalle luvattiin ensi vuonna ilmainen lounas. Lotta nukkuikin muuten ihan koko pitkän Loviisan reissumme ajan! Monta tuntia. Verneri ei ollut mukanamme,  koska pikkumies on viikonlopun mittaisella jalkapalloleirillä. 

Loput kuvat ovat Kuninkaanlammen rannalta, jossa olevaan hirsitaloon oli laitettu venäläinen Joulu. Myynnissä oli paljon kauniita Martta Wendelinin kortteja.

Piti mennä ihan huvikseen katsomaan Porvooseen yhtä asuntoa samalla reissulla mutta emme saaneet esittelijää paikalle. Ehkä ihan hyväkin. Etten sekoa enempää. Olisi niin ihana vaan kurkistaa.

Tein minä yhden löydönkin Loviisan kirppikseltä. Palaan siihen myöhemmin. Ja harmittaa kun jätin yhdet vanhat juomalasit jälkeeni. Minulla kun on vanhat viinilasit joulupöytään -tulleet "perintönä" miehen mummun siskolta sekä konjakkilasit, jotka mies on huutanut huutokaupasta. Juomalasit uupuu. Päätimmekin harmiteltuani mennä joku päivä tässä huutokauppaan. Ehkä emme ehdi ennen Joulua mutta taas tälläinen hämärä "joku päivä" jäi ilmaan leijumaan. Juomalaseja siis metsästämään ja ihan vaan kurkistamaan ... 

Muistakaahan osallistua edellisen postauksen arpajaisiin!

Blogiarpajaiset!

Joululahjaksi,  kenelles muulle kuin itsellesi,  Midsomerin murhat dvd,  joka sisältää neljä herkullista jaksoa sekä suklaata.  Sohvalle, tyyny jalkojen alle ja ennen kuin tavoitat tunnelman ... 

... jännittävää arpajaisonnea! Arvonta suoritetaan maanantaina 15.12 , illalla.

Jätä kommentti lootaan jos olet jännityksen ystävä.

Kyseessä on kausi 3. Ja levy on uusi. Kerran katsoin. Just lopetin. Ja tykkäsin, kuten aina.

"Mikään ei ole sitä miltä näyttää Midsomerin kreivikunnan idyllisten kylien hyvinhoidettujen pensasaitojen takana. Rauhallisen kyläelämän alla piilee synkkiä salaisuuksia, skandaaleja ja puhdasta pahuutta. John Nettles nähdään sarjan pääosassa ? huumorintajuisena, pohdiskelevana ja järjestelmällisenä komisario Barnabynä."

Tuoksutuokio

Ystävän tyttäret ovat haltioituneita vauvasta. 

Joulupuuhat valtaavat mielen mutten saa mitään aikaiseksi. Viattomien lasten päivänä meillä vietetään kastejuhlaa. En jaksa vielä edes miettiä koko asiaa. Tarjoiluja. Päivä lähestyy uhkaavasti. Missä välissä leivon? Joulupiparkakutkin ovat vielä tekemättä. Kuka ne tekisi?  Kun minä mieluiten vain istuisin ystävän luona kahvilla. Katselisin, kuinka tytöt hoitavat vauvaa. Itse vain huokailen, nauran ja nautin, siitä että joku pieni olento voi tuottaa paljon iloa hieman suuremmille. Hieman pitää suojella pientä, ettei nämä hieman suuremmat rakasta liian rajusti. Onnea on, että välissämme on vain muutamat portaat. Voi hipsutella sukkasillaan kahville.

Huomenna meille tulee uusi sohva! Vanha on jo kaiken nähnyt. En malta odottaa. Tulisi jo huominen! Uudet huonekalut tuoksuvat aina oudolle. Menee hiukan aikaa ennen kuin oma tuoksumme tarttuu. Oletteko muuten huomioineet oman kotinne tuoksun ja vaikkapa ystävienne kodin tuoksun? Eikö oma tuoksu olekin ihana. Joka koti tuoksuu erilaiselta. Entäpäs lapsuudenkodin tuoksun?  Sekin eroaa omasta eikö vain, vaikka kyseessä ovat omat vanhemmat tai vain toinen.  Vai joko joka kodissa leijailee Joulun tuoksu,  joka on minusta se paras. Kuusi, kynttilät, piparkakut ja kinkku. Mikään ei voita kinkun tuoksua aattoaamuna. Nimenomaan aattoaamuna. Muu aamu ei käy. Pikkutunneilla. Saa koskettaa unista kinkunpaistajapuolisoa ja kuiskata -hyvää Joulua.

Seitsemäs

Olemme olleet varsinaisia kyläluutia lähiaikoina. Ja meillä on kyläilty. Myös tänään, ihan pian on laitettava karjalanpaisti uuniin vierasvaraksi. Ei ole ollut aikaa kirjoittaa blogiin. Laitan iloksenne muutamia sutkautuksia viikon varrelta.

Verneri: haluatsä silittää vauvaa ? Silitä sitä.

Vernerin ystävä Urho: emmä tiedä, kun emmä ole ikinä koskenut vauvaa... niin emmä taida nytkään haluta koskea.

Verneri: äiti, miks sä oot tommonen pikkuinen pullukka? Sä et oo yhtään korkea ja laiha.

Äiti: haluaisitko, että olisin korkea ja laiha?

Verneri: en!

Vernerin ystävä Lauri: onko tolle Lotalle tulossa pikkusisko?

Minä: nooh, ei ainakaan vähään aikaan. Tätä masuaniko ihmettelit? Masu ei ole ihan vielä palautunut normaaliin mittaansa.

Huokaus. Ottakaa minulta joulusuklaa, sipsit ja väsymys pois. Niin ehkä jonain päivänä palautuisin omiin mittoihini.

Niin ja muistutuksen sananen. Menkää ihailemaan Loviisaan joulukoteja. Me kävimme viime vuonna ja tänä vuonna menemme myös.

Kuvassa on minun joulukalenterini. Nyt avaamaan seitsemättä luukkua.